39 / 52
1/2017
|
39
V
erlan hämärässä tehdassalissa aika tuntuu pysähtyneen.
Äänettöminä seisovat vanhat koneet näyttävät vain odottavan,
että ne käynnistettäisiin pian uudelleen.
”Samankaltaisia pahvitehtaita ja puuhiomoja toimi kaikissa
muissakin pohjoisen havumetsävyöhykkeenmaissa. Pieni tehdas säilyi
alkuperäisessä asussa, sillä Verlankosken tuottama vesivoima ei olisi
riittänyt tuotannon kasvattamiseen ja merkittäviin laajennuksiin”,
kertoo museonjohtaja
Ville Majuri
.
Ensimmäinen puuhiomo perustettiin Verlankosken rannalle jo vuonna
1872, mutta hirsirunkoinen rakennus paloi muutama vuosi käynnistyksen
jälkeen.
Tuhoutuneen rakennuksen paikalle valmistui uusi hirsinen puuhiomo
ja sen yhteyteenmyös pahvitehdas 1882. Kuivaamorakennuksen
tuhouduttua tulipalossa arkkitehti Eduard Dippell suunnitteli tiiliset
tehdasrakennukset 1893.
Vierailu tehdasmuseona toimivaan Verlan puuhiomoon
ja pahvitehtaaseen on kuin aikamatka 1800-luvun lopun
tehdasmiljööseen. Maailmanperintökohteessa käy myös
selville, kuinka kierrätys on alusta lähtien ollut osa
suomalaista metsäteollisuutta.
>>