40 / 52
Jussi Lemminkäinen
40
|
BIOFORE
Koneet kävivät ympäri vuorokauden.
”Tehtaan kiireisimmät vaiheet sijoittuvat
toisenmaailmansodan aikaisiin sota
vuosiin, kun pahvia tarvittiin ammus
laatikoihin. Myös sodan jälkeiset jälleen
rakennuksen vuodet olivat vauhdikasta
aikaa”, kertoo tehdaskierroksista vastaava
opas
Jussi Lemminkäinen
.
Verlan pahvia kutsuttiin käsipahviksi,
sillä arkit kulkivat työntekijöiden käsien
kautta eri työvaiheissa useaan kertaan.
Tehtaalla valmistui noin 2 000 tonnia
pahvia ja saman verranmyyntiinmenevää
puuhioketta vuodessa.
Verla tunnettiinmaailmalla tuotteen
korkeasta laadusta, parhaimmillaan pahvia
myytiin yli 30maahan.
Materiaalit kiertoon
Kierrättäminen ja raaka-aineiden tehokas
käyttö on ollut olennainen osa metsäteolli
suutta alusta alkaen.
Verlan tehdas on pieni linkki pitkässä
ketjussa, jonka ansiosta Kymenlaaksosta
kasvoi aikoinaanmerkittävä puunjalostus
maakunta ja Suomesta metsäteollisuuden
edelläkävijä.
”Vastaavanlaisista pienistä hiomoista ja
pahvitehtaista saivat alkunsa monet muut
suuriksi kasvaneet metsäteollisuusjätit”,
Majuri lisää.
Kymin Osakeyhtiön omistukseen tehdas
päätyi vuonna 1922. Viimeinen pahviarkki
tehtaalla valmistui kesällä 1964, ja pian
tämän jälkeen tehdas avattiin yleisölle
museona.
Ainutlaatuisella tavalla säilyneen
tehtaan, ympäröivän kylän ja työväen
asutuksen ansiosta UNESCO valitsi Verlan
puuhiomon ja pahvitehtaanmaailman
perintökohteeksi vuonna 1996.
Nykyäänmuseo ja maailman
perintökohde ovat pääosin
UPM:n omistamia ja ylläpitämiä.
Käsipahvia maailmalle
Tehdassalin ytimessä on
kahdeksan kokoojakonetta,
jotka valmistivat 70 cm x 100
cm kokoisia puupahviarkkeja.
Ohuimmat pahvit menivät pakkaus
teollisuuden tarpeisiin, kun taas paksuim
mista pahveista valmistettiin esimerkiksi
kirjankansia ja kuvataulujen taustoja.
Ville Majuri
Verlan maisemaa hallitsee arkkitehti
Eduard Dippellin suunnittelema
isännöitsijän asuinrakennus,
patruunan pytinki.