49 / 56
1/2016
|
49
muassa klooridioksidin kulutuksesta.
Se kiinnostaa osastomestari
Mika
Hohtia
. Kulutus on kuulemma vähen-
tynyt, mikä kuulostaa hyvältä uuti-
selta.
Hohti luettelee parannuksia,
joita havukuitulinjanmodernisointi
on tuonut. – Ollaan päästy ruskean
massan pesurissa eroon vanhasta
atmösfäärisestä diffusööristä ja
korvattu se DD-pesurilla. Massan
pesutulos, ajettavuus ja kapasiteetti
paranevat.
Uutta onmyös oksien erottelu ja
esilajittelu, mikä vähentää rejektin,
epäpuhtauksien, määrää. Saanto
paranee. Selkokielellä tämä tarkoittaa,
että vähemmästä puumäärästä
saadaan enemmän laadukasta massaa.
Valkaisija
Aki Korpela
esittää
sellunkeiton salat vieläkin kansanta-
juisemmin: – Tehdään ohrapuurosta
riisipuuroa, hänmurjaisee. Siinähän
sellun valmistuksessa periaatteessa
on kyse: poistetaanmassasta ruskea
väri, ligniini. Lopputulos on valkoinen
höttö, jota kaavimme myöhemmin
valkaisimon leivinuunia muistuttavista
pesureista. Sain koivulinjalta käteeni
kaksi lämmintä, hajutonta, vettä
tihkuvaa näytettä. Toinen oli ruskeaa
eli valkaisematonta, toinen valkoista eli
valkaistua massaa.
Mutta eipä mennä asioiden edelle.
Kuitulinjanmodernisointi oli vasta
toinen investointikohde. Kolmas liittyi
energiatehokkuuteen. Sen vaikutukset
meille tiivistää käyttöpäällikkö
Matti
Tikka
kemikaalien talteenottolaitok-
sesta.
– Energian hyödynnettävyys
paranee. Lämmön ja sähkön tuotanto
lisääntyy. Tehtaan energiaomavarai-
suus kasvaa yli 85 prosenttiin, Tikka
kertoo.
Lämpöä syntyy enemmän, koska
soodakattilassa poltetaan enemmän
mustalipeää. Yli jäävä lämpö myydään
kaukolämpöverkkoon. Se ja uusiutu-
viin raaka-aineisiin perustuva ”vihreä
sähkö” tukee hyvin koko konsernin
kestävään kehitykseen perustuvaa
liiketoimintaa.
Lopuksi on jäljellä enää yksi etappi,
kuivauskone. Teemme jälleen pienen
happihyppelyn kuulaassa ulkoilmassa,
sillä investoinnin kallein kohde sijaitsee
paperitehtaan puolella, vuosia sitten
puretun paperikone 7:n paikalla.
Tehokas kuivauskone
Tällä kertaa saavumme valvomoon,
jossa on ihmisiä kuin Vilkkilässä
kissoja. Monitoreista seuraamme,
miten selluarkit etenevät pakkaus-
linjalla robottien kynsiin. Vientiin
Energian hyödynnettävyys paranee.
Lämmön ja sähkön tuotanto lisääntyy,
kertoo käyttöpäällikkö Matti Tikka
kemikaalien talteenottolaitokselta.
Osastomestari Mika Hohti tutkii klooridioksidin
kulutusta. Taustalla valkaisija Aki Korpela.
menevät paalit saavat ympäril-
leen siistin kääreen ja rautalangan.
Kääreettä pinotut paalit suuntaavat
kotimaan reiteille.
Uudelle kuivauskoneelle oli
kuulemma selvä tilaus, sillä vanha
oli päässyt tuhtiin keski-ikään, yli
50-vuotiaaksi. Sitä puretaan parhail-
laan. – Nyt sellupuoli voi ajaa täyttä
kapasiteettia, vaikka paperitehdas
seisoisikin. Ennen jouduttiin hidas-
tamaan, mutta nyt voimme tasoittaa
kulutusta, selvittää käyttöinsinööri
Jukka Flinkman
.
Muitakin hyötyjä löytyy: selluraina
pystytään jäähdyttämään nykyisellä
koneella tehokkaasti, minkä ansiosta
sellussa ei esiinny niin sanottua jälki-
kellastumista, joka laskee vaaleutta.
Paalien ulkonäkökin on parantunut
paljon, ja silläkin on iso merkitys
asiakkaille.
Pikkuhiljaa kierroksemme lähenee
loppuaan. Siirrymme valvomosta
varastoon, josta sellu lähtee maail-
malle loppuasiakkaiden jalostetta-
vaksi. Hohtavanvalkoiset sellupaalit
odottavat noutoa, trukit suihkivat
edestakaisin, eri maiden rekiste-
rikilvin varustetut rekat täyttyvät
kuormasta. Vaunulastaus on juuri
päättynyt. Valtaosa sellusta lähtee
asiakkaille rautateitse.
Vedenpinta jäteveden puhdis-
tamon altaassa höyryää.
Syyspäivä taittuu. Tuotannossa
aamuvuoro on vaihtunut iltavuoroon.
Sellu kiehuu, paperikoneet soivat.
Valtakunnassa… ei, vaan integraatissa
kaikki hyvin.
Matti Tikka
Mika Hohti, Aki Korpela